Uzuncaburç (Diokaisareia): Zeuksen Olban temppeli ja Kilikian unohdettu pyhä kaupunki
Tavran vuoristossa, 70 kilometriä Mersinistä pohjoiseen, noin 1200 metrin korkeudessa merenpinnasta, sijaitsevat yhden Turkin tunnelmallisimmista antiikin kaupungeista, Uzuncaburçin, rauniot. Kaupunki tunnettiin antiikin aikana nimellä Diokaisareia (Diokesaria). Sen sydän on 200-luvulta eKr. peräisin oleva Zeuksen Olban temppeli, joka on yksi maailman vanhimmista korinttilaisista temppeleistä. Sen ympärillä on kaupunginmuurit, monumentaaliset portit, basilika, haudat, roomalainen teatteri ja yksinäinen korkea torni, joka on antanut paikalle nykyisen turkkilaisen nimen ”Uzuncaburç” – ”korkea torni”. Vuoristometsien hiljaisuus, ohut ilma ja kirkas Anatolian taivas tekevät vierailusta tänne yhden Turkin meditatiivisimmista arkeologisista kokemuksista.
Historia
Asutuksen varhaisin vaihe liittyy teokraattiseen Olban valtioon, jonka perimätiedon mukaan perustivat jo 2. vuosituhannella eKr. legendaarisen troijalaisen papin Aiasin, Tevkrin pojan, jälkeläiset. Valtio oli perinnöllisten pappikuninkaiden hallitsema, ja he käyttivät nimeä Teukros tai Aias ja palvoivat ennen kaikkea Zeusta Olbia (Zeus Olbios). Olba hallitsi Kilikian Tracheian (Cilicia Tracheia) vuoristoalueita ja piti rannikkokaupunkeja alaisuudessaan.
Uzuncaburç itsessään on Olban pyhä kaupunki (hieron), joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä varsinaisesta pääkaupungista Olbasta (nykyinen Uran kylä). 400–300-lukujen vaihteessa eKr. tänne rakennettiin upea Zeuksen temppeli – yksi historian ensimmäisistä korinttilaisessa tyylissä pystytetyistä temppeleistä. Sen suunnittelijaksi on arveltu yhtä hellenistisen arkkitehtuurin varhaisista mestareista; jotkut tutkijat yhdistävät suunnitelman Seleukos I Nikatorin nimiin.
Rooman aikana kaupunki nimettiin uudelleen Diokaisareiaksi (”Zeus-keisarin kaupunki”) keisarillisen kultin kunniaksi ja sai polis-aseman. Tämä oli kaupungin kukoistuksen huippukausi – 1.–3. vuosisata jKr., jolloin rakennettiin kaupunginmuurit, monumentaaliset portit, basilika, nimfeen suihkulähde ja lukuisia hautoja. Bysanttilaisella kaudella Zeuksen temppeli muutettiin kristilliseksi basilikaksi, ja kaupungista tuli piispanistuin.
700–900-lukujen arabien hyökkäysten ja kauppareittien siirtymisen jälkeen kaupunki rappeutui ja hylättiin vähitellen. Alue liitettiin Seleukidien imperiumiin, Armenian Kilikian kuningaskuntaan ja myöhemmin ottomaanien valtakuntaan. Nykyinen Uzuncaburçin kylä syntyi raunioiden viereen ja toimi pitkään pienenä maaseutuyhteisönä.
Systemaattiset arkeologiset tutkimukset alkoivat 1900-luvun alussa; saksalaiset, itävaltalaiset ja turkkilaiset tutkimusretkikunnat tutkivat temppeliä ja kaupunkia. Uzuncaburç on lisätty Unescon maailmanperintöluettelon alustavaan luetteloon (vuodesta 2014).
Arkkitehtuuri ja nähtävyydet
Zeus Olban temppeli
Uzuncaburçin tärkein aarre on Zeuksen Olban temppeli, joka rakennettiin 3. vuosisadan alussa eKr. (noin 295–280 eKr.). Se on yksi maailman vanhimmista tunnetuista korinttilaisista temppeleistä – yhdessä Bassan Apollon-temppelin ja Ateenan kyklopisten temppelien kanssa. Alustan mitat ovat noin 21 × 40 metriä; aikoinaan rakennusta ympäröi 30 korinttilaisen pylvään (6 × 12) peristyyli, josta on nykyään säilynyt noin puolet – korkeudeltaan noin 10 metriä. Pylväiden kapiteeleissa näkyy korinttilaisen tyylisuunnan varhainen muoto suhteellisen yksinkertaisella akanttikoristeella.
500–600-luvuilla jKr. temppelin sisätilaa muutettiin kristilliseksi basilikaksi: lisättiin apsis ja narteksi, ja sellan pohjapiirrosta muutettiin. Tämä on harvinainen esimerkki antiikin temppelistä, joka toimi uskonnollisena keskuksena lähes tuhat vuotta – ensin pakanallisena, sitten kristillisenä.
Korkea torni (Uzuncaburç)
Muutaman sadan metrin päässä temppelistä pohjoiseen sijaitsee kuuluisa ”korkea torni” – viisikerroksinen hellenistinen sotilas- ja vartiotorni, jonka korkeus on noin 22 metriä. Se on yksi Turkin alueella parhaiten säilyneistä tämän tyyppisistä torneista. Juuri se antoi nykyiselle kylälle nimen Uzuncaburç ("korkea torni"). Ylimmältä kerrokselta (sisäportaat ovat osittain säilyneet) avautuu panoraamanäkymä Tavran vuorille.
Monumentaalinen portti
Kaupungin koilliset portit (2. vuosisata jKr.) ovat yksi Uzuncaburçin vaikuttavimmista nähtävyyksistä. Kyseessä on triumfikaaren muotoinen kaaripylon, jota reunustavat korinttilaiset pylväät ja joka on koristeltu veistoksellisella reunuslistalla. Portit merkitsevät kaupungin pääkadun alkua.
Kaupunginmuuri ja kadut
Helläinistisen ja roomalaisen kauden kaupunginmuurista on säilynyt huomattavia osia, jotka on sijoitettu säännöllisen ruudukon mukaisesti. Pääkatu (cardo) kulkee pohjoisportilta Zeuksen temppeliin; sen varrella on pylväikköjen jäännöksiä, nimfeiden suihkulähde ja julkisten rakennusten jäännöksiä.
Teatteri ja basilika
Pieni roomalainen teatteri (2. vuosisata jKr.) on kaivettu kukkulan rinteeseen, ja se on suunniteltu noin 2 500 katsojalle. Caveá-katsomot ja scaenae frons -fragmentit ovat säilyneet. Bysanttilainen basilika (5.–6. vuosisata) sijaitsee hieman syrjässä Zeuksen temppelistä.
Haudat ja hautausmaat
Kaupungin ympärillä ja lähialueilla sijaitsee lukuisia roomalaisia ja hellenistisiä hautoja – kallioon hakattuja, temppelinmuotoisia monumentaalisia mausoleumeja ja massiivisia sarkofageja. Yksi kuuluisimmista on hellenistisen tyylin mausoleumi, jossa on kaksi frontonia ja joka sijaitsee temppeliin johtavalla tiellä.
Mielenkiintoisia faktoja
- Zeuksen temppeli Uzuncaburçissa on yksi maailman vanhimmista korinttilaisista periptereistä; sen rakentaminen ajoittui aikaan, jolloin korinttilainen tyylisuunta oli vasta muodostumassa itsenäiseksi järjestelmäksi.
- Olban kaupunki, samannimisen valtion pääkaupunki, sijaitsee vain 4 km Uzuncaburçista kaakkoon (Uran kylässä) ja oli yhdistetty siihen pyhällä tiellä.
- Olban papikuninkaat käyttivät kreikkalaisia nimiä Theukros ja Ajax useiden vuosisatojen ajan – antiikin maailmassa erittäin harvinainen muoto perinnöllisestä teokraattisesta hallinnosta.
- Roomalaisessa väestölaskennassa Uzuncaburç mainitaan nimellä Diokaisareia – ”Zeus-keisarin kaupunki”, mikä heijastaa Olban Zeuksen kultin ja keisarikultin synkretististä sulautumista.
- Uzuncaburç on Unescon alustavalla listalla (vuodesta 2014) ja sitä tutkivat aktiivisesti turkkilaiset ja ulkomaiset arkeologiset tutkimusretkikunnat.
Miten sinne pääsee
Uzuncaburç sijaitsee Mersin-provinssin Silifken alueella, Taurusvuoristossa, noin 30 km pohjoiseen rannikkokaupungista Silifkestä ja 70 km länteen Mersinistä. Tie kulkee mutkittelevaa reittiä pitkin ja nousee merenpinnasta 1200 metriin – se on jo sinänsä seikkailu, josta avautuu upeita näkymiä.
Autolla Silifkestä Uzuncaburçiin on noin 45 minuuttia (30 km). Mersinistä on noin 1,5 tuntia (90 km). Kätevintä on vuokrata auto; julkinen liikenne vuoristossa on epäsäännöllistä – Silifkestä lähtee dolmus-bussit muutaman kerran päivässä, aikataulun on parasta tarkistaa etukäteen.
Lähimmät lentokentät ovat Adana Şakirpaşa (ADA, 200 km) ja Hatay (HTY, 270 km). Adanasta tai Mersinistä kulkee säännöllisesti busseja Silifkeen (1,5–2 tuntia), sieltä eteenpäin paikallisliikenteellä tai taksilla.
Vinkkejä matkailijalle
Uzuncaburç on avoin arkeologinen puisto, joka on avoinna ympäri vuoden. Sisäänpääsy on maksullinen, mutta edullinen; puisto on avoinna klo 8.:30–17.:00 (talvella) tai klo 19.:00 (kesällä). Tarkista aukioloajat ennen matkaa – sesonkiaikana niitä saatetaan pidentää.
Paras aika vierailulle on myöhäinen kevät ja syksy (huhtikuu–kesäkuu, syyskuu–lokakuu). Kesällä vuoristossa on viileämpää kuin rannikolla, mutta päivällä aurinko paistaa voimakkaasti. Talvella sataa lunta; tie muuttuu ajoittain vaaralliseksi. Ottakaa mukaan mukavat kengät – alueella on paljon kiviä ja epätasainen maasto, ja tornille kiipeämiseen tarvitaan hyvä pito.
Alueella ei ole kahviloita, kauppoja tai ammattimaisia WC-tiloja; kylässä on muutama pieni ruokapaikka ja teehuone. Ota mukaan vettä ja eväitä. Varaa 2–3 tuntia aikaa perusteelliseen tutustumiseen: Zeuksen temppeli, torni, portit, mausoleumit ja näkymät vievät juuri niin paljon aikaa.
Vierailun voi yhdistää kätevästi matkaan mutkittelevaa tietä pitkin Tavran vuorten yli, pysähdykseen Olbassa (Ura) antiikin pääkaupungin raunioiden katseluun sekä laskeutumiseen rannikolle ja vierailuun Silifkessä (linnoitus, Selçuk Hanin palatsi). Silifke liittyy historiallisesti keisari Fredrik I Barbarossan kuolemaan, joka hukkui Göksu-joessa vuonna 1190.
Valokuvaajille on luvassa todellinen juhla: korinttilaisilla pylväillä varustettu Zeuksen temppeli mäntymetsien ja Anatolian taivaan taustalla on yksi Turkin kauneimmista antiikin näkymistä. Paras valo on aamulla ja auringonnousun jälkeisinä tunteina, kun lämmin aurinko liukuu temppelin länsijulkisivua pitkin.